Aluepolitiikalla

Aluepolitiikalla tarkoitetaan julkisen vallan toimenpiteiden kokonaisuutta, jonka tavoitteena on tasata alueellisia eroja elinoloissa sekä edistää talouskasvua ja työllisyyttä. Keskeisiä välineitä ovat investoinnit infrastruktuuriin ja palveluihin, tuki tutkimukselle ja innovaatioille sekä maantieteellisesti kohdennetut ohjelmat, jotka vahvistavat alueiden kilpailukykyä ja elinympäristöä.

EU:n koheesiopolitiikka muodostaa usein suurimman raamin aluepolitiikalle: rakennerahastot sekä aluekehitysohjelmat tukevat heikommilla sijoilla olevia alueita, maaseutua sekä kaupunkiseutuja. Kansallinen aluepolitiikka yhdistää tässä tukitoimet, alueellisten viranomaisten suunnittelun sekä kuntien omat kehittämishankkeet. Suomessa keskeisiä rahoitusvälineitä ovat Euroopan unionin rakennerahastot sekä kansalliset ohjelmat, joiden avulla ylläpidetään ja kehitetään muun muassa liikenne- ja digitaalistruktuureja, osaamiseen liittyviä toimenpiteitä sekä yritysten innovaatiokykyä.

Toimeenpano tapahtuu yhteistyössä valtionhallinnon, ministeriöiden, maakuntien ja kuntien sekä julkisen ja yksityisen sektorin rahoituslaitosten kanssa. Suunnittelu, seurantaa sekä tulosten mittaaminen ovat keskeisiä osa-alueita; ohjelmien vaikutuksia arvioidaan sekä ex-ante että ex-post, ja uudistukset pohjautuvat palautteeseen sekä tilastoihin.

Aluepolitiikalla pyritään mahdollistamaan tasa-arvoisempi kehitys, mutta se kohtaa kritiikkiä esimerkiksi siitä, että kohdentaminen voi olla tehottomasti tehtyä tai byrokratia hidastaa projekteja. Silti se on keskeinen osa sekä kansallista että EU:n koheesiopolitiikkaa.