Altistumisarvo

Altistumisarvo on termi, jota käytetään kuvaamaan, millä tasolla henkilöön kohdistuva altistuminen tietyllä haitallisella tekijällä voi olla. Se on numeerinen arvo, joka määritellään tietyllä aikavälillä, kuten päivittäisen tai lyhytaikaisen altistumisen yhteydessä. Altistumisarvo voi koskea erilaisia tekijöitä, kuten kemiallisia aineita ( pitoisuus mg/m3 tai ppm), melua (äänitaso dB(A)) tai ionisoivaa säteilyä (Gy, Sv), ja se voidaan esittää sekä pitkäaikaisena että lyhytaikaisena arvona.

Käyttökonteksti ja tarkoitus. Altistumisarvoa käytetään riskinarvioinneissa, työpaikan suojelutoimien suunnittelussa sekä viranomaisten asettamien ohjearvojen ja raja-arvojen perusteena. Arvoa voidaan laskea mittaamalla todellinen altistus tai arvioimalla se valvontatietojen sekä aineen ominaisuuksien ja käytännön työvaiheiden perusteella. Yleisiä mittausmenetelmiä ovat henkilökohtaiset seurantalaitteet sekä ympäristön monitorointi, joiden avulla voidaan arvioida aikavälin keskiarvoja ja mahdollisia kertymiä.

Roolit ja rajoitukset. Altistumisarvo on suunnittelukappale riskien hallinnassa, mutta se ei automaattisesti takaa turvallisuutta yksilöllisissä tapauksissa. Arvot voivat vaihdella aineen ja kontekstin mukaan, ja niitä tulee käyttää yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa, kuten teknisten suojauksien, organisatoristen ratkaisu- ja suojavarusteiden kanssa. Altistumisarvot ovat olennainen osa työterveys- ja turvallisuuskäytäntöjä sekä ympäristöturvallisuutta.

Soveltamisala. Konseptia käytetään teollisuudessa, laboratorioissa, terveydenhuollossa ja muissa ympäristöissä, joissa ihmiset voivat olla alttiina haitallisille tekijöille.