Aloitusannostusta

Aloitusannostus tarkoittaa lääkkeen ensimmäistä annosta, jolla hoito aloitetaan. Sen tavoitteena on käynnistää terapeuttinen vaikutus mahdollisimman tasapainoisesti ottaen huomioon siedettävyys ja haittavaikutusten riski. Yleensä aloitusannostus eroaa ylläpitoannostuksesta, ja hoitoa voidaan säätää asteittain kohti tavoiteltua vastettä.

Annostuksen suuruuteen vaikuttavat sekä lääkkeen farmakokinetiikka ja -dynamoikka että potilaan yksilölliset tekijät. Tällaisia tekijöitä ovat ikä, paino, maksakirjo ja munuaisten toiminta, samanaikaiset sairaudet sekä muiden lääkkeiden mahdolliset vuorovaikutukset. Varsinkin lääkkeet, joilla on kapea terapeuttinen lepotila tai joiden haittavaikutukset voivat olla voimakkaasti erimittaisia hoitoaloituksen alkuvaiheessa, aloitetaan usein pienemmällä annoksella ja titrataan vähitellen.

Käytännössä aloitusannostus muodostaa osan hoitosuunnitelmaa, jossa annosta nostetaan tai harvennetaan potilaan vasteen ja siedettävyyden mukaan. Tämä vaatii säännöllistä seuranta- ja arviointia haittavaikutuksista, hoitovasteesta sekä mahdollisista vuorovaikutuksista. Erityistä harkintaa noudatetaan vanhusten, maksakirroosin tai munuaisten vajaatoiminnan sekä raskauden aikana.

Esimerkkejä aloitusannostuksen konteksteista ovat psykiatriset lääkkeet (kuten masennus- ja ahdistuneisuushäiriöiden sekä psykoosilääkkeiden hoito), verenpainelääkkeet ja tulehduskipulääkkeet, joissa annostus aloitetaan pienellä ja korjataan potilaan vasteen mukaan. Potilaita ohjeistetaan raportoimaan haittavaikutuksia ja hoitava lääkäri tekee annostuksen säätöjä turvallisuuden ja tehokkuuden turvaamiseksi.