Alkalipitoisuus

Alkalipitoisuus tarkoittaa veden tai muun liuoksen kykyä neutraloida happoja ja vastustaa pH:n muutoksia. Se kuvaa järjestelmän bufferointikykyä ja on keskeinen osa veden laadun arviointia. Alkalipitoisuus ilmoitetaan usein mg/L CaCO3-ekvivalentteina (tai meq/L).

Pääasialliset alkaliteetin komponentit ovat bikarbonaatti (HCO3-), carbonate (CO3^2-) ja hydroxide (OH-). Luonnonvesissä suurin osa alkalipitoisuudesta muodostuu bikarbonaatista; osuus riippuu pH:sta, veden mineralisaatiosta ja hiilidioksidin määrästä. Pitoisuudet vaihtelevat suuresti vesistöittäin.

Mittaus: Kokonaisalkalinitetti määritetään titraamalla veden liuosta vahvaa happona, kunnes saavutetaan määritelty lopetuspiste (yleensä pH 4,5). Tulos esitetään mg/L CaCO3-ekvivalentteina tai meq/L. Fenolftaleiininen lopetuspiste voidaan käyttää erottamaan erilaisia alkaliniteetin osia.

Merkitys: Bufferoinnin ansiosta alkalipitoisuus vaikuttaa pH:n muutoksen kestävyyteen, mikä on tärkeää erityisesti happamoitumisen vastustuskyvyssä, metallien liukoisuudessa sekä vesihuoltoon ja ympäristöyhteisöjen tilaan vaikuttavissa prosesseissa.

Sovellukset: alkalipitoisuutta seurataan vesistöjen laadussa, juomaveden käsittelyssä, maataloudessa sekä akvakulttuurissa.