Ajatuskoe

Ajatuskoe on ajattelun menetelmä, jossa hypoteeseja tai ilmiöitä tutkitaan kuviteltujen skenaarioiden avulla ilman fyysistä kokeellista toteutusta. Sen tarkoituksena on selittää käsitteitä, tarkistaa johdonmukaisuutta ja kartoitella mahdollisia seuraamuksia teorioiden puitteissa.

Tyypillisesti ajatuskokeet ovat pelkistettyjä ja ne perustuvat loogiseen päättelyyn; oletusten on oltava selvästi määriteltyjä, jotta johtopäätökset ovat arvioitavissa ja toistettavissa.

Käyttökohteita ovat filosofia, fysiikka, etiikka, taloustiede ja kognitiotiede. Ne auttavat selittämään käsitteitä, paljastamaan piileviä oletuksia ja muodostamaan testattavia ehtoja sekä skenaarioita, joihin teoriaa voidaan tarkastella.

Esimerkkejä tunnetuista ajatuskokeista ovat Schrödingerin kissa kvanttimekaniikassa, Einsteinin ajatuskokeet suhteellisuusteorian hahmottamiseksi sekä Zeno’n paradokset liikkeestä ja aikaisista liikkeen luonteisiin liittyvistä ongelmista. Ajatuskokeita voidaan käyttää myös etiikissä moraalisten dilemmien valaisemiseen tai tieteellisessä pohdinnassa konseptien rajoja testaamaan.

Rajoitteet ovat keskeisiä: ajatuskoe perustuu kuvitteellisiin tilanteisiin ja intuitiivisiin reaktioihin, eikä se tarjoa empiiristä näyttöä. Johtopäätökset riippuvat selkeistä oletuksista, ja ne voivat johtaa harhaan, jos oletuksia ei pysty kontrolloimaan tai jos ne ylittävät esitettyjen ehtojen rajat. Siksi ajatuskokeet toimivat parhaiten yhteistyössä kokeellisen tutkimuksen kanssa.

Historiaan liittyen ajatuskokeet esiintyvät jo antiikin filosofiassa ja ne ovat myöhemmin vakiintuneet nykyaikaisessa tieteessä sekä opetuksessa. Suomessa ja muussa maailmassa termi viittaa suoraan englanninkieliseen thought experiment -käsitteeseen (ja vastineina käytetään myös saksalaista Gedankenexperiment).