Adverbiaaliksiattribuuttiseksi

Adverbiaaliksiattribuuttiseksi on termi, jota käytetään joissakin suomalaisen kielitieteen yhteyksissä kuvaamaan ilmiötä, jossa sama sana tai ilmaus voidaan tulkita sekä adverbiaalina että attributtuuttina. Väite viittaa siihen, että tietty muoto voi toimia eri funktionaalisessa asemassa riippuen siitä, miten lause rakentuu ja mihin syntaktiseen tehtävään se sijoitetaan. Termi on muodostettu yhdistämällä adverbiaalinen ja attributiivinen sekä -ksi -suffixin kaltaisen rakenteen idean, jolla kuvaillaan siirtymistä tai mahdollista kaksoisroolia.

Käytännössä adverbiaaliksiattribuuttiseksi tarkoittaa tutkimuskontekstissa sitä, että sana saattaa saada kaksijakoisen funktion: se voi toimia adverbiaalina, joka tarkentaa tai modifoi lausetta tai verbiä, tai se voi toimia attributiivina, joka tarkentaa substantiivikokonaisuutta. Tällaista kaksikielistä tai kaksitoimintaista mahdollista lukutapaa arvioidaan syntaktisella jakautumisella, sanajärjestyksellä, funktiomorfologialla sekä kontekstuaalisella merkityksellä. Prosodialla, kuten intonaatiolla ja painotuksella, voi olla rooli erottamaan lukutapoja.

Ilmiötä tutkivat lähinnä funktionaalisen kielitieteen ja kognitiivisen kielitieteen lähestymistavat, joissa korostetaan kielen polyvalenssia ja rakenteellisen merkityksen moninaisuutta. Adverbiaaliksiattribuuttiseksi ei välttämättä viittaa vakiintuneena standardikirjallisuuden terminä kaikissa lähteissä, mutta se kuvaa yleistä ilmiötä: jotkin muodot voivat saada rinnakkaisia, kontekstuaalisia funktioita. Näkökulma korostaa, että kieli rakentuu useiden mahdollisuuksien varaan, ja analyysi voi tarjota monikerroksisen tulkinnan samoille surface-formille.