Anatomian ja biomekaniikan lisäksi Achillesjännekset ovat suhteellisen heikot verenkierrossaan, mikä luo alueen, jossa jänteen verisuonitus on vajavainen erityisesti jänteen keskiosassa noin 2–6 senttimetriä kantaluun kiinnityksestä. Tämä watershed-alue altistaa jänteen tulehduksille, kulumiselle ja mahdolliselle repeämälle erityisesti nopeassa liikunnassa tai äkillisissä propelointitilanteissa.
Sairauksista yleisimmät ovat akillesjänteen tendinopatia (tulehduksellinen tai degeneratiivinen vaiva), akillesjänteen tendiniitti sekä täydellinen tai osittainen repeämä. Oireisiin kuuluvat kipu ja jäykkyys pohkeessa tai kantapäässä erityisesti rasituksen alussa tai rasituksen jälkeen, turvotus sekä mahdollinen paksuuntuma tai herkkä kohta jänteellä. Repeämän yhteydessä voi esiintyä äkillinen kipu sekä “pakkaripun” tai kuulemisen tunne jänteessä ja huomattava kyvyttömyys plantarflexioon.
Diagnoosi perustuu kliiniseen tutkimukseen sekä tarvittaessa kuvantamiseen (ultraäänikuvaus tai MRI). Hoito jakautuu konservatiiviseen ja kirurgiseen: konservatiivinen hoito sisältää lepoa, kylmää, tulehduskipulääkkeitä, tukevankipuhoidon sekä harjoitusohjelman, usein erityisesti eksentrisiä harjoituksia. Jäykemmät tai repeämätilanteet voivat vaatia ortopedin harkitsemaa kirurgista korjausta tai jänteen kiinnityksen vahvistamista, yleensä sekä leikkauksen että jälkihoidon aikataulujen osalta. Ennenaikainen paluu rasitukseen tulee välttää ja vaiheittainen rehabilitaatio on suositeltavaa.
Ennaltaehkäisy painottuu säännöllisiin eksentrisiin pohjeharjoituksiin, asianmukaiseen lämmittelyyn sekä korostettuun palautumis-/levon merkitykseen erityisesti kova- tai nopeasti vaihtuvaa rasitusta sisältävissä lajeissa. Ennuste yleisesti on suotuisampi konservatiivisella hoidolla lievissä tapauksissa, mutta täydellinen repeämä voi vaatia kirurgisen korjauksen ja pitkän kuntoutusajan.