Aakkosjärjestys

Aakkosjärjestys on järjestämisen periaate, jossa kohteet asetetaan niiden kirjainten mukaiseen järjestykseen määritellyn aakkoston mukaan. Se on yleinen tapa järjestää sanoja, nimiä ja muita merkityksellisiä kohteita sanakirjoissa, luetteloissa, hakukoneissa ja tietokannoissa. Järjestystä ohjaavat kielen aakkosto sekä kollaatiosäännöt, jotka määrittelevät, miten kirjainten sarja vertautuu toisiinsa erilaisissa tilanteissa ja paikkakielissä.

Suomen virallinen aakkosto koostuu 29 kirjaimesta: A, B, C, D, E, F, G, H, I, J, K, L, M, N, O, P, Q, R, S, T, U, V, W, X, Y, Z, Å, Ä ja Ö. Å, Ä ja Ö ovat erillisiä kirjaimia, joiden järjestys noudattaa niiden paikkaa aakkostuksessa: Z:n jälkeen tulevat Å, Ä ja Ö. Käytännössä aakkostus riippuu kontekstista: sanalevossa, nimissä sekä teknisissä järjestämistavoissa voidaan käyttää eri kollaatiosääntöjä, erityisesti erisävyisiä merkkimuotoja.

Käytännön esimerkkejä: sanalistasta “apina, banaani, koira, äiti” saadaan aakkostusjärjestykseen apina, banaani, koira, äiti, koska ä-kirjain sijoittuu jälkikäsittelyssä A:n jälkeen. Toisessa esimerkissä ilman diakriitteja, kuten “apina” ja “äiti”, diakriittisten merkkien käsittely voi vaikuttaa järjestykseen, mutta suomenkielisessä normi-kollaatiossa ä, ö ja å ovat erillisiä kirjaimia.

Tietokoneohjelmoinnissa ja tietokantahallinnoissa oikea järjestys saavutetaan käyttämällä locale-fioksi (fi-FI) määriteltyä kollaatioasetusta, jolloin lausekkeet ja nimikkeet sortuvat odotetulla tavalla.