äänentuotossa

Äänentuotto on prosessi, jossa energia muutetaan akustiseksi signaaliksi. Se kattaa sekä biologiset että tekniset tuotantomenetelmät: esimerkiksi ihmisen ja muiden eläinten äänentuoton sekä soittimien tai elektronisten laitteiden tuottaman äänen. Yleinen kehys jakaa prosessin kolmeen vaiheeseen: hengitys, fonaatio ja artikulaatio.

Ihmisen äänentuotto alkaa ilmavirran tuottamisesta keuhkoista ja hengitystieavauksista. Kurkussa sijaitsevat äänihuulet värähtelevät, kun ilmavirta ohittaa ne. Värähtelyn taajuus ja kesto määräytyvät jännityksen, massan ja ilmavirrän mukaan; tätä kutsutaan perusvärähtelytaajuudeksi (F0). Ääni lähtee suusta ja muokkautuu edelleen kielen, huulten, kitalakien sekä suuontelon avulla, jolloin syntyy vokaaleja ja konsonantteja. Suuontelon, nenäontelon ja niiden resonanssimekanismit muokkaavat äänen timbrin, eli soinnin erikoispiirteet.

Teknisissä ja musikaalisissa laitteissa äänen tuotanto perustuu erilaisiin mekanismeihin: jousisoittimissa kielet värähtelevät, puhallinsoittimissa ilma värähtelee ilmavirrän kautta ja rumpujen kaltaisissa rakenteissa värähtely heijastuu pintaan. Elektroniset laitteet tuottavat ääntä sähköisillä signaaleilla, joita muokataan oskillaattoreilla, suodattimilla ja monin tavoin.

Äänentuottoa tutkitaan useissa tieteenaloissa: fonetiikassa, foniatriassa, akustiikassa ja musiikkiteknologiassa. Keskeisiä mittausmenetelmiä ovat spektrianalyysi, formanttianalyysi ja spektrogrammit. Tutkimuksen sovellusalueita ovat puhe- ja laulutekniikka, puheterapia, kielitiede sekä musiikkiteollisuus.