äänentallennusmenetelmistä

Äänentallennusmenetelmät viittaavat erilaisiin tekniikoihin ja prosesseihin, joita käytetään äänisignaalien muuntamiseen ja tallentamiseen pysyvään muotoon. Tavoitteena on vangita ääni mahdollisimman tarkasti, jotta sitä voidaan myöhemmin toistaa tai käsitellä.

Analogisessa äänentallennuksessa ääniaalto muunnetaan suoraan fysikaaliseksi merkiksi, kuten uraksi vinyylilevyllä tai magneettiseksi kuvioksi magneettinauhalla. Tässä menetelmässä äänisignaalin vaihtelu vastaa suoraan tallennusmedian fysikaalista muutosta. Vaikka analoginen tallennus voi tuottaa rikkaan äänenlaadun, se on altis kohinalle ja vääristymille toiston ja kopioinnin yhteydessä.

Digitaalisessa äänentallennuksessa analoginen äänisignaali näytteistetään ja kvantisoidaan. Näytteenotossa äänisignaalin arvo mitataan säännöllisin väliajoin. Kvantisoinnissa nämä mittaukset pyöristetään lähimpään digitaaliseen arvoon. Nämä digitaaliset arvot tallennetaan sitten binäärisessä muodossa, yleensä tietokoneen tai digitaalisen tallennusmedian avulla. Digitaalinen tallennus tarjoaa paremman tarkkuuden, vähemmän kohinaa ja mahdollisuuden helppoon tiedon käsittelyyn ja virheiden korjaamiseen.

Yleisiä digitaalisia tallennusmuotoja ovat CD-levyt, digitaaliset äänitiedostot (kuten MP3, WAV) ja digitaaliset audioraidat tallennuslaitteissa. Äänentallennusmenetelmien valinta riippuu käyttötarkoituksesta, vaaditusta äänenlaadusta ja käytettävissä olevasta teknologiasta.