yläruokatorven

Yläruokatorven alue viittaa ruokatorven ylempään osaan sekä siihen liittyvään yläruokatorven sulkijalihakseen (cricopharyngeus). Alue sijaitsee kaulan alueella, hypofarynksin (nielun alaosan) ja ruokatorven proksimaalisen osan välissä, ja se muodostaa osan pään ja kaulan ruokatorven alkuperäisestä yhteydestä.

Anatomisesti yläruokatorven alue sisältää limakalvon peittämää ruokatorven alkuosan kerroksia sekä cricopharyngeus-lihashampaan, joka muodostaa yläruokatorven sulkijan. Yläruokatorven poti sa on osa ylempää makanismia, jossa kurkunpään ja nielun alueen lihakset työskentelevät yhdessä nielen tukemisen ja ruokatorveen siirron varmistamiseksi.

Fysiologisesti alueella tapahtuu pururavinnon siirryttäessä suusta nieluun ja edelleen proksimaaliseen ruokatorveen. Yläruokatorven sulkija on normaalioloissa supistuneessa tilassa estäen ilmaa ja refluksia, ja se rentoutuu hallitusti nielen aikana, jolloin bolus pääsee helpommin ruokatorveen. Tämä rentoutuminen on osa aivohermojen ja aivorungon jaoston säätelyä, mukaan lukien niellekauksen keskukset.

Kliininen merkitys: Yläruokatorven toimintahäiriöt voivat aiheuttaa dysfagiaa (niellessä vaikeuksia), globus-kokemuksen, regurgitaatiota tai toistuvaa aspiraatiota. Zenkerin divertikkeli, joka esiintyy usein yläruokatorven alueen läheisyydessä, liittyy usein yläruokatorven sulkijalihaksen toiminnan häiriöihin. Diagnoosi perustuu kliinisiin oireisiin sekä kapea- ja virtaussääntöihin kuten videofluoroskooppiseen nielun- ja ruokatorvessa tapahtuvaan tutkimukseen ja manometriaan. Hoito riippuu syystä ja voi sisältää dilataatioita, cricopharyngeal myotomiaa tai botuliiniohjausta; harvinaisissa tapauksissa endoskooppinen tai kirurginen lähestymistapa voi olla tarpeen.