yksikkötestausta

Yksikkötestaus on ohjelmistokehityksen laadunvarmistusmenetelmä, jossa testataan ohjelmiston pienimpiä erillisiä osa-alueita, kuten funktioita, luokkia tai moduuleja. Tavoitteena on varmistaa, että kukin yksikkö toimii odotetulla tavalla itsenäisesti sekä helpottaa vikojen löytämistä varhaisessa vaiheessa.

Testit kirjoitetaan usein kehitystyön osana tai ennen toteutusta (testiveto tai testivetoisen kehityksen periaate). Yksikkötesteissä eristetään yksikkö riippuvuuksistaan käyttämällä testidobbeja, kuten mockeja, stubbeja tai fake-olioita. Yleinen rakenne on arrange-act-assert: valmistellaan testitilanne, suoritetaan toimintoa ja tarkistetaan tulokset. Testit tulisi pitää pieninä, nopeina ja kuvaavasti nimettyinä.

Työkaluina käytetään kielestä riippuen erilaisia kehyksiä, kuten JUnit tai TestNG Javaan, pytest Pythonissa, NUnit C#:ssa sekä Jest tai Mocha JavaScriptissä. Yhteydessä jatkuviin integraatiojärjestelmiin (CI) yksikkötestit ajetaan usein automaattisesti osana kehitysputkea.

Hyödyt ovat nopea palaute, virheiden varhainen havaitseminen, helpompi refaktorointi ja parempi dokumentaatio yksikön käyttäytymisestä. Rajoituksia ovat, ettei yksikkötestit kata kokonaisuutta (integraatio- tai käyttötestausta), ne voivat olla hauraita ja niiden ylläpito voi olla työlästä, etenkin kun riippuvuudet muuttuvat usein.

Parhaat käytännöt: pidä testit itsenäisinä ja deterministisinä, pidä ne pieninä ja nopeina, käytä arrange-act-assert-kaavaa, vältä liiallista mockausta ja riippuvuuksien väärinkäyttöä, nimeä testit kuvaavasti, säilytä testit samassa koodivarastossa ja integroi CI:hin.