yhteysmerkeistä

Yhteysmerkeistä on kirjoitus- ja kielitieteen käsite, joka viittaa kirjoitusmerkkeihin, joita käytetään yhdistämään sanoja, sanan osia tai lausekkeita tekstissä. Niiden tehtävä on osoittaa yhteyksiä, rakennetta ja suhdetta sekä parantaa lukukokemusta. Yhteysmerkit voivat esiintyä sekä perinteisessä kirjoitetussa tekstissä että erilaisissa merkintäjärjestelmissä, ja niiden käyttö vaihtelee kielen, tyylin ja kontekstin mukaan.

Yhteysmerkkien päätehtävät voidaan kiteyttää kolmeen ryhmään: 1) yhdistäminen ja muodostaminen (esimerkiksi yhdyssanojen muodostaminen ja sanojen riviltä jakaminen); 2) lisäinformaation sisällyttäminen sekä sen erottaminen tai korostaminen (esimerkiksi lisätiedon sulkuihin asettaminen tai katseen ohjaaminen); 3) suhteiden ja vaihtoehtojen ilmaiseminen sekä luettelointi (esimerkiksi ilmaisemaan vaihtoehtoja, mittakaavoja tai syy–seuraussuhteita). Näitä tehtäviä varten käytetään erilaisia merkkejä, kuten yhdysmerkkiä, ajatus- tai murtoviivaa, vinoviivaa sekä sulkuja ja välimerkkejä, ja niiden käyttö riippuu kieliopillisista säännöistä sekä tyyliohjeista.

Käyttöohjeet korostavat selkeyttä ja johdonmukaisuutta. Yleisesti ohjeistukset suosivat maltillista merkkien käyttöä ja niiden sijoittelua siten, että ne tukevat lukemista eivätkä aiheuta epäselvyyksiä. Virallisissa teksteissä noudatetaan tarkkoja ohjeita, joita antaa esimerkiksi Kielitoimisto sekä muut kielenhuoltopalvelut. Digitaalinen kirjoittaminen on lisännyt yhteysmerkkien moninaisuutta ja muokkautuvuutta, mutta perusta pysyy: merkit tulisi valita tehtävän mukaan ja pysyä johdonmukaisena.

Lähteitä: Kielitoimistot ja suomen orthografian standardit.