yhteisöllisyyttä

Yhteisöllisyyttä kuvaa yksilöiden ja ryhmien kokemus kuulumisesta sekä halu ja mahdollisuus tukea toisiaan. Siinä korostuvat sekä tunnesidokset että käytännön toiminta: ihmiset kokevat kuuluvansa johonkin, luottavat toisiinsa ja osallistuvat yhteisiin ponnisteluihin sekä vapaaehtoistyöhön, naapurustotoimintaan tai järjestötoimintaan.

Yhteisöllisyys rakentuu useista ulottuvuuksista. Tunne- ja identiteettipuolella se ilmenee yhteenkuuluvuuden ja turvallisuuden tunteena. Vuorovaikutuksellisesti siihen liittyy vastavuoroisuus, sosiaalinen pääoma ja arvojen yhteensopivuus sekä yleinen luottamus yhteisön jäseniä kohtaan. Yhteisöllisyyden kehittämisessä merkittäviä tekijöitä ovat osallistuminen, yhteiset rituaalit ja tilat, joissa ihmiset voivat kohdata—kuten koulut, vapaaehtoistoiminta, naapurustoyhteistyö sekä digitaalisten yhteisöjen vuorovaikutus.

Käytännön merkitys ja sovellukset vaihtelevat kulttuurisesti ja ajassa. Suomessa yhteisöllisyyttä voidaan edistää aluetaloudellisissa ja sosiaalisissa hankkeissa, kuten asukasdemokratiassa, palveluiden suunnittelussa ja kaupunginosien kehittämisessä. Yhteisöllisyys on usein yhteydessä hyvinvointiin, resilienssiin ja sosiaaliseen pääomaan, jonka kautta ihmiset saavat tukea sekä jakavat resursseja ja tietoa.

Kritiikki ja haasteet huomioivat, että liian kova kuulumisen paine tai ulkopuolisten sulkeminen voi heijastua yksilön vapauden ja yhdenvertaisuuden heikentymisenä. Yhteisöllisyyden mittaaminen on haastavaa, ja digitaalisen aikakauden myötä käsitteet kuten bridging- ja bonding-sosiaalinen pääoma ovat tärkeitä tarkastelunäkökulmia.

Lähimuistutuksena yhteisöllisyyden liepeitä käsittelevät termit: sosiaalinen pääoma, osallisuus sekä yhteisöjen ja instituutioiden väliset suhteet.