ydinsopimukset

Ydinsopimukset ovat kansainvälisiä oikeudellisia sopimuksia, joiden tavoitteena on estää ydinaseiden leviäminen, edistää ydinaseiden purkamista sekä mahdollistaa rauhanomaisen ydinenergian käyttö. Ne tarjoavat kehyksen velvoitteille, valvonnalle ja kansainväliselle yhteistyölle ydinaseisiin ja ydinmateriaaleihin liittyen.

Ydinsopimusten keskeisiä piirteitä ovat kolme pilariä: estäminen, disarmament (ydinaserteiden vähentäminen) sekä rauhanomaisen käytön mahdollistaminen. Verifiointi toteutuu tyypillisesti IAEA:n turvasertifiointien ja tarkastusten sekä maiden välisen yhteistyön kautta. Lisäksi alueelliset ja kansainväliset sopimukset voivat rajoittaa tai kieltää ydinaseiden käyttöä tietyillä alueilla.

Keskeisiä ydinsopimuksia ovat muun muassa Ydinaseiden leviäminen estävä sopimus (NPT), joka on kansainvälisen ydinturvallisuuden keskeinen rakennuslohkio. Se tuli voimaan vuonna 1970 ja perustuu kolmeen pilariin: estäminen, disarmament ja rauhanomaisen käytön mahdollistaminen. CTBT (täydellinen ydinräjähdelakko) kieltää kaikkien ydinräjähteiden kokeilut; avaus tapahtui vuonna 1996, mutta se ei ole kaikkien ratifiointien vuoksi vielä täydellisesti voimaantunut. Ydinaseiden kieltäminen -sopimus (TPNW) tuli voimaan vuonna 2021; se kieltää kehittämisen, valmistamisen, hallussapidon ja käytön, mutta suurin osa ydinasevaltiosta ei ole liittynyt siihen. Lisäksi on ollut kahdenvälisiä ja monenvälisiä sopimuksia, kuten START ja New START, jotka rajoittavat strategisten ydinaseiden määrää Yhdysvaltain ja Venäjän välillä. Alueellisesti on luotu ydinaseettomia vyöhykkeitä, kuten Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen vyöhyke.

Ydinsopimukset muodostavat tärkeän osan kansainvälisen turvallisuusarkkitehtuurin perustaa, mutta niiden tehokkuus riippuu ratifioinneista, valvonnasta sekä poliittisesta sitoutumisesta.