välimuistikäytäntö

Välimuistikäytäntö viittaa siihen järjestelmälliseen lähestymistapaan tai ohjeistoon, jonka mukaan tietokonejärjestelmän välimuistia hallinnoidaan ja käytetään. Välimuisti on pieni ja erittäin nopea muistialue, joka tallentaa usein käytettyjä tietoja nopeampaa käyttöä varten. Kun keskusyksikkö (CPU) tarvitsee tietoa, se tarkistaa ensin välimuistin. Jos tieto löytyy sieltä (välimuistin osuma), se voidaan hakea nopeasti. Jos tietoa ei löydy (välimuistin ohitus), se on haettava hitaammasta päämuistista (RAM) ja samalla kopio välimuistiin tulevaa käyttöä varten.

Eri välimuistikäytäntöjä on olemassa, ja ne määrittävät, miten tietoja lisätään, poistetaan ja päivitetään välimuistissa. Yksi keskeinen käsite on korvauskäytäntö, joka määrittelee, mikä tieto välimuistista poistetaan, kun uutta tietoa on tuotava sisään ja välimuisti on täynnä. Yleisiä korvauskäytäntöjä ovat esimerkiksi vähiten äskettäin käytetty (Least Recently Used, LRU), ensimmäisenä sisään, ensimmäisenä ulos (First-In, First-Out, FIFO) ja satunnainen korvaus.

Toinen tärkeä näkökohta on kirjoituskäytäntö, joka määrittelee, miten muutokset välimuistissa synkronoidaan päämuistin kanssa. Kirjoitusläpimeno (write-through) -käytännössä jokainen muutos välimuistiin kirjoitetaan myös välittömästi päämuistiin. Kirjoitusviive (write-back) -käytännössä muutokset tehdään ensin välimuistiin, ja ne kirjoitetaan päämuistiin vasta myöhemmin, kun kyseinen välimuistilohko on poistettava. Välimuistikäytännön valinta vaikuttaa merkittävästi järjestelmän suorituskykyyn ja tehokkuuteen.