väitöskirjoitusten

Väitöskirjoitukset ovat korkeakoulutuksen korkein tutkimuksellinen saavutus Suomessa. Väitöskirjoitusten tarkoituksena on osoittaa uuden tieteellisen tiedon syntyminen sekä tutkijan kyky suunnitella, toteuttaa ja perustella itsenäistä tutkimustyötä. Väitteet kulkevat usein sekä teoreettisten että empiiristen menetelmien kautta, ja valmistuttuaan väitöskirjat ovat osa yliopiston julkaisukanonia ja tieteellistä keskustelua.

Prosessi ja vaatimukset vaihtelevat yliopistoittain, mutta ne jakavat yleisen rakenteen. Kandidaatilla ja ohjaajilla on tutkimussuunnitelma, tutkijakoulutus sekä säännöllinen etenemisen seuranta. Väitöskirjoitus aloitetaan, kun tutkimus on saavuttanut riittävän paikan ja merkittävä uutisvoima on osoitettavissa. Ennen lopullista väitöskirjan hyväksyntää se käy läpi jäsennellyn arvioinnin, jossa ulkopuoliset arvioijat (pre-examiner) antavat lausuntonsa. Lopullinen vaihe on julkinen väitöstilaisuus, jossa väitöskirjan tekijä defendteeraa työnsä. Onnistuneesti suoritettu väitöskirjoitus johtaa tohtorin tutkinnon myöntämiseen, kuten filosofian tohtori (PhD) tai muun alan tohtorin arvoon.

Rakenne ja julkaiseminen ovat vaihtelevia. Monografinen väitöskirja koostuu yhtenäisestä tekstistä, kun taas kokoomateos (koostuva väitöskirja) voi sisältää useita julkaistuja artikkeleita, joiden ympärillä on johdanto ja yhteenvedot. Väitöskirjoitukset ovat usein avoimesti saatavilla joko kirjallisina teoksina, sähköisessä muodossa yliopiston arkistopalvelussa tai erillisinä julkaisuina, ja niiden oikeudet sekä käyttö voivat määräytyä yliopiston ohjeiden mukaan.