väestöntiheyttä

Väestöntiheys on mittari, joka kuvaa väestön määrää pinta-alayksikköä kohden. Se ilmaistaan yleensä henkilöinä neliökilometriä kohden (hlö/km²). Väestöntiheys on tärkeä tekijä maankäytön suunnittelussa, resurssien allokoinnissa ja ymmärrettäessä alueellisia eroja asutuksessa. Korkea väestöntiheys voi viitata kaupunkialueisiin tai tiheästi asuttuihin maihin, kun taas matala väestöntiheys liittyy usein maaseutualueisiin, erämaihin tai alueisiin, joilla on haastavat elinolosuhteet.

Eri alueiden välillä on suuria eroja väestöntiheydessä. Joissakin kaupungeissa ja valtioissa, kuten Singaporessa tai Hongkongissa, väestöntiheys voi olla erittäin korkea, tuhansia henkilöitä neliökilometrillä. Toisaalta taas laajoilla alueilla, kuten arktisilla alueilla tai aavikoilla, väestöntiheys voi olla lähellä nollaa. Maailmanlaajuisesti väestöntiheys vaihtelee suuresti, ja sitä vaikuttavat monet tekijät, kuten maantiede, ilmasto, taloudelliset mahdollisuudet ja historialliset syyt.

Väestöntiheyden laskeminen on yksinkertaista: se saadaan jakamalla alueen asukasluku sen pinta-alalla. Esimerkiksi jos kaupungissa asuu 100 000 ihmistä ja sen pinta-ala on 50 km², sen väestöntiheys on 2 000 hlö/km². Analysoimalla väestöntiheyden muutoksia ajan mittaan voidaan saada tietoa väestönkasvusta, muuttoliikkeestä ja kaupungistumisesta. Se on siis keskeinen väline väestötieteellisessä ja maantieteellisessä tutkimuksessa.