vuoropuhelusta

Vuoropuhelusta tarkoittaa kahden tai useamman osapuolen välistä vuorovaikutteista keskustelua, jossa osanottajat vaihtavat näkemyksiä rakentavassa, kunnioittavassa hengessä. Tavoitteena on ymmärrys, yhteisen tulokseen pääseminen ja erimielisyyksien ratkaiseminen sekä ongelmien ratkaisuun tähtäävä yhteistyö.

Sanonta muodostuu sanoista vuoro (turn, toisten kanssa vaihdettava vuoro) ja puhelu (keskustelu); vuoropuhelu ilmentää vastavuoroista, toisia kunnioittavaa keskustelun kulkua. Suomalaiseen käyttöön sille on ominaista tasa-arvoinen osanotto ja pyrkimys yhteisymmärrykseen.

Vuoropuhelua sovelletaan laajasti politiikassa, diplomaatiossa, hallinnossa, organisaatioiden kehittämisessä, yhteisöjen sovittelussa sekä kulttuurien välisessä viestinnässä. Siitä on tullut keskeinen osa osallistavaa päätöksentekoa ja rauhanrakennusta sekä varhaisemman ja syvemmän ymmärryksen rakentamista erilaisten näkökulmien välillä.

Keskeisiä periaatteita ovat tasa-arvoiset osallistujat, aktiivinen kuunteleminen, läpinäkyvä tiedonvaihto, empaattinen suhtautuminen ja yhteisten tavoitteiden etsiminen. Toteutuksessa käytetään yleensä fasilitoitua vuoropuhelua, pyöreän pöydän keskusteluja, osallistuvaa suunnittelua sekä pelisääntöjä, joiden avulla hallitaan vallan epätasapainoja ja estetään manipulointi.

Hyötynä vuoropuhelu voi lisätä luottamusta, vähentää konfliktien vaaroja ja johtaa kestäviin ratkaisuihin. Haasteiden joukossa ovat sekä ajankäyttö että tarvittava osaaminen ja osa-aikainen fasilitointi, sekä mahdollisuus pinnalliseen sopimiseen tai syvempien valta-asetelmien uudelleen vahvistumiseen.

Lisätietoja: vuoropuhelu, neuvottelu, sovittelu, osallistuva demokratia, kulttuurien välinen viestintä.