virtausmittausmenetelmät

Virtausmittausmenetelmät kattavat laajan kirjon tekniikoita nesteiden tai kaasujen virtauksen mittaamiseksi. Menetelmien valinta riippuu useista tekijöistä, kuten virtauksen tyypistä (lamaarinen vai turbulenttinen), virtauksen nopeudesta, paineesta, lämpötilasta, nesteen tai kaasun ominaisuuksista ja halutusta tarkkuudesta. Yleisimpiä virtausmittausmenetelmiä ovat paine-eron mittaus, nopeusmittaus ja tilavuusmittaus.

Paine-eron mittausmenetelmät hyödyntävät virtauksen aiheuttamaa paine-eroa tunnetussa kapeikossa. Tällaisia ovat esimerkiksi suuttimet, mittakaulat ja Venturi-putket. Virtausnopeus lasketaan Bernoullin periaatteen ja kapeikon geometrian perusteella. Nämä menetelmät ovat usein edullisia ja luotettavia, mutta ne voivat aiheuttaa painehäviötä järjestelmään.

Nopeusmittausmenetelmät mittaavat suoraan nesteen tai kaasun liikenopeutta. Tällaisia ovat esimerkiksi turbiinivirtausmittarit, joissa virtaus pyörittää roottoria, jonka pyörimisnopeus on verrannollinen virtaukseen. Muita nopeusmittausmenetelmiä ovat ultraäänivirtausmittarit, jotka mittaavat ultraäänipulssien kulkuaikaa tai taajuuseroa virtauksen mukana, ja pyörrevirtausmittarit, jotka perustuvat virtauksen aiheuttamien pyörteiden esiintymistiheyteen.

Tilavuusmittausmenetelmät mittaavat suoraan tietyn ajan kuluessa kulkenutta nestetilavuutta. Esimerkkejä ovat mäntämittarit ja pyörivät tilavuusmittarit. Nämä menetelmät ovat usein erittäin tarkkoja ja niitä käytetään usein pienempien virtausten mittaamiseen tai tarkkoihin sovelluksiin. Sähkömagneettiset virtausmittarit mittaavat johtavan nesteen virtausta sähkömagneettisen induktion periaatteella.