vinyylilevy
Vinyylilevy on analoginen äänilevy, jonka äänitiedot ovat urien muodossa spiraalimaisesti kaiverrettuina levyyn. Levy koostuu PVC:stä (polyvinyylikloridista) ja sen pintaan tallennettu ääni tallentuu mekaanisina modulaatioina. Levysoitin lukee uraan piirtyneitä muotoja neulan avulla ja muuntaa ne sähköiseksi signaaliksi, joka vahvistimien kautta toistuu kaiuttimista. Yleisimmät nopeudet ovat 33 1/3 RPM (12-tuumaiset LP-levyt) sekä 45 RPM (7-tuumaiset single-levyt); harvinaisempia ovat 78 RPM -nopeudet, joita käytettiin pääasiassa vanhemmissa julkaisuissa.
Koot ja formaatit: 12-tuumaiset LP-levyt muodostavat pitkäsoitot, 10-tuumaiset EP-levyt ja 7-tuumaiset single-levyt. LP-levyillä on useampia kappaleita
Historia ja kehitys: Vinylin yleistyminen alkoi 1940–1950-luvulla, jolloin LP-levyt mahdollistivat pidemmät kokonaisuudet ja stereoäänen. CD:t yleistyivät
Valmistus ja huolto: Masterointi ja lakkaus sekä metalliversiointi (stamper) muodostavat muotin, josta puristetaan levy PVC:stä. Painatus