vinokuvausta

Vinokuvausta on liikkuvan kuvan tuotannon tallennus ja visuaalinen suunnittelu kameran avulla. Se kattaa kameran valinnan ja asetukset, kuvauspaikan järjestelyn, valaistuksen sekä sommittelun, sekä kameran liikkeen ja kuvausrytmin. Termiä käytetään Suomessa erityisesti korostamaan perinteistä kinofilmille tehtyä kuvausta tai elokuvan visuaalista ilmettä; yleisimmät vastaavat termit ovat elokuvaus tai kuvanotto.

Vinokuvaus muodostaa elokuva- ja televisiotuotannon kuvausosaston ytimen. Ammatillinen vastinosa on kuvaaja, eli director of photography, joka vastaa visuaalisesta ilmeestä. Työ on tiivistä yhteistyötä ohjaajan, lavastajan, valaistus- ja kameraryhmän sekä tuotantopäällikön kanssa. Käytettävä kalusto vaihtelee filmille tai digitaaliselle kuvalle soveltuvien kameroiden, objektiivien, valaistuksen ja tukikaluston mukaan; yleisiä välineitä ovat dolly, steadicam tai gimbal sekä kamerajärjestelyt.

Keskeisiä elementtejä ovat kameran ja objektiivien valinta sekä kuvan sensorin tai filmipin, valaistus, sommittelu sekä kameran liike (pan, tilt, dolly tai steadycam). Kuvasuhde, syvyys ja liikkeen rytmi vaikuttavat tunnelmaan. Myös värimäärittely ja jälkikäsittely ohjaavat lopullista ulkoasua. Vaikka digitaalinen kuvaus on nykyisin yleistä, vinokuvaus voi viitata sekä digitaaliseen että filmipohjaiseen kuvaamiseen.

Historiaan liittyen vinokuvaus kehittyi elokuvan teknologian mukana: varhaisessa tuotannossa käytettiin filmille tallentavaa kuvausta ja valotusta, kun taas digitaalinen kuvaus on yleistynyt 2000-luvulla. Termiä käytetään nykyään vaihtelevasti, ja se voi viitata sekä tekniikkaan että visuaaliseen suunnitteluun.