viivekorvaus

Viivekorvaus on käsite, jota käytetään sopimusoikeudessa kuvaamaan korvausta, joka maksetaan, kun sovittu suoritus viivästyy. Termiä käytetään erityisesti kaupallisessa kontekstissa Suomessa, mutta sen sisällöstä ja laajuudesta säädetään usein kunkin sopimuksen ehdoissa sekä yleisessä sopimusoikeudessa.

Viivekorvaus kattaa tyypillisesti ne kustannukset, joita sopimuksen suorittamisen viivästyminen aiheuttaa ostajalle tai toiselle sopimusosapuolelle. Tämä voi sisältää suorat lisäkustannukset, menetetyn voiton, tuotteen tai palvelun saamisen myöhästyneestä käytöstä aiheutuvat haitat sekä muut tavanomaiset menetykset.

Suojaus ja laskeminen riippuvat sopimuksesta. Usein viivekorvaus määritellään etukäteen sopimuskaaviossa: se voi olla kiinteä summa, päivittäinen maksu tai prosenttiosuus koko sopimuksen hinnasta. Jos sopimuksessa ei ole erikseen määrätty viivekorvausta, korvaus voi määräytyä yleisen sopimusoikeuden perusteella todettavien vahinkojen ja välillisten vahinkojen perusteella sekä mahdollisen vahingonkorvausasteikon mukaan.

Vastuun määräävät tekijät voivat sisältää puuttuvan suorituskyvyn, viivästykseen johtaneen syyn sekä mahdolliset vapauttavat perusteet kuten force majeure tai asiakkaan oma myöhästyminen. Rajoitukset, käytännön rangaistukset tai kohtuulliset korvaukset ovat tyypillisiä lisäehtoja.

Viivekorvaus liittyy yleensä sellaisiin käsitteisiin kuin vahingonkorvaus, sopimusrikkomus ja viivästyskorko. Se ei ole sama kuin viivästyskorko, joka koskee maksujen myöhästyneitä suorituksia, vaan se kattaa laajemman menetyksen korvaamisen suoritusviivästyksen seurauksena.