viittauspaikat

Viittauspaikat ovat tekstissä ne kohdat, joissa lukijalle tarjotaan viite toiseen lähteeseen, toiseen osaan dokumenttia tai toiseen ilmiöön. Niihin kuuluu in-text -viitteet, alaviitteet ja loppuviitteet sekä sanalliset tai numeeriset viitteet. Viittauspaikat parantavat tiedonlähteiden läpinäkyvyyden, tekstin todentamisen sekä navigoitavuuden.

Akateemisessa kirjoittamisessa viittauspaikat ilmenevät tyypillisesti in-text -viitteinä (esim. kirjoittajan nimi ja vuosi) tai erilaisissa loppuviite- ja alaviitejärjestelmissä. Lisäksi viittaukset voivat kohdentua kuviin, taulukkoihin tai liitteisiin (esim. Ks. kuva 2, taulukko 5). Lähdeluettelo tai bibliografia muodostaa erillisluettelon, eikä se yleensä ole viittauspaikka sinänsä.

Oikeudellisessa ja säädösten laatimisessa viittauspaikat osoittavat lukijalle toisiin säännöksiin, lakeihin tai oikeudellisiin julkaisuihin. Tämä tapahtuu usein pykälä- ja momenttirakentein (esim. 20 §:n 3 mom.) sekä viittein lakiin ja asetuksiin. Selkeät viittauspaikat varmistavat tulkinnan oikeellisuuden.

Digitaalisessa kirjoittamisessa viittauspaikat voidaan toteuttaa hyperlinkkeinä, DOI-tunnisteina tai muina pysyvinä viitteinä. Hyvä käytäntö on noudattaa yhtä ohjetta ja pitää linkit ajan tasalla sekä varmistaa luettavuus myös ilman internetyhteyttä.

Viittauspaikkakäytännöt määräytyvät ohjeistuksilla, joita voi olla eri ala- ja kustannusalakohtaisia. Eri lähteet ja tyyliohjeet voivat ohjata sekä lähteeseen että sen kohteeseen suuntautuviin viitteisiin.