viipaloimis

Viipaloimis on toimenpide, jossa elintarvike tai muu aine jaetaan viipaleiksi. Suomessa yleisin termi tälle toiminnalle on viipalointi, mutta viipaloimis-variantteja esiintyy joissakin yhteyksissä. Viipaleiden paksuus ja koko määräytyvät käyttötarkoituksen mukaan, usein muutamien millimetrien ohuita viipaleita esimerkiksi voileipiin tai näytteisiin suurempiin, kuten 5–10 millimetriin riippuen tilanteesta.

Toimenpide voidaan suorittaa käsin terävällä veitsellä tai käyttämällä apuvälineitä. Ammattikeittiöissä käytetään usein mandoliinia, leikkele- tai jauhelihaleikkuria sekä muita viipalointilaitteita, joilla varmistetaan tasainen paksuus ja korkea työn tehokkuus. Käsisäilytyksessä tärkeää on tuotteen vakaana pitäminen, käden sormenpäät kurissa ja suorat, säännölliset vedot veitsellä.

Tekniikassa on olennaista huomioida viipaleen tasaisuus ja teräasennon vakaa hallinta. Tuotteen toimittaminen sujuu paremmin, kun viipaloitava aines on sopivasti jäähdytetty tai hieman kovettunut, jolloin viipaleista tulee siistejä ja rikkoutumattomia. Eri elintarvikkeiden viipalointi vaatii eri kulmaa ja tekniikkaa, esimerkiksi pehmeät juustot viipaloidaan eri tavalla kuin kiinteät kasvikset.

Etymologia: viipalointi juontaa juurensa sanasta viipale (viipale tarkoittaa ohutta pala) ja viipalointi muodostuu siitä toimintaa kuvaavaksi sanaliitoksi. Viipaloimis-käsitettä käytetään kuvaamaan tätä jakamisen prosessia yleisesti.

Viipaloimista koskevat esimerkit ja käytännön ohjeet voivat vaihdella tuotteen mukaan, mutta keskeinen idea on saada tasaisia, halutun paksuisia viipaleita turvallisesti ja tehokkaasti.