viestinviennin

Viestinviennin käsite kuvaa tiedon tai viestin siirtämistä lähteestä vastaanottajaan käyttämällä jotakin kommunikaatiokanavaa. Se kattaa sekä sähköiset järjestelmät—verkkoyhteydet, radioliikenteen ja valokuitupohjaiset yhteydet—että fyysiset ja organisatoriset prosessit, joiden avulla viesti välittyy. Viestinviennin voi nähdä osana laajempaa viestintäinfrastruktuuria, ja sen tarkoituksena on varmistaa, että vastaanottaja saa oikean viestin oikeaan aikaan ja oikeassa muodossa.

Viestinviennin keskeiset komponentit ovat viestin alkuperä, koodaus ja muuntaminen siirtoon sopivaan muotoon, siirtokanava tai medium, sekä vastaanottaja ja palautteentekijät. Prosessi kattaa muun muassa tiedon koodauksen, modulaation tai pakkaamisen, siirron kanavassa, virheenkorjauksen ja virheentarkastuksen sekä vastaanottoprosessin, jossa viesti palautetaan käyttökelpoisessa muodossa. Monimutkaisemmissa järjestelmissä viesti voidaan store-and-forward-tyyppisesti välittää myöhemmin esimerkiksi sähköpostin tai kuriiripalvelujen tavoin.

Viestinviennin tyypillisiä jaotteluita ovat reaaliaikainen viestinvienti (keskusteleva ääni- tai videoyhteys) sekä tallennus- ja siirtoviestit (esim. sähköpostit). Lisäksi erotellaan yksittäinen viestintä (unicast), moninainen jako (multicast) sekä koko verkon kattava laajaviestintä (broadcast). Teknologian tasolla viestinvienti hyödyntää sekä langallisia että langattomia medioita sekä erilaisia protokollia ja standardeja, jotka määrittelevät osoitteet, reitityksen, salauksen ja virheenseurantaa koskevat säännöt. Turvallisuus ja luottamuksellisuus korostuvat: salaus, todennus ja viestin eheys ovat olennaisia osa-alueita viestinviennissä. Haasteita voivat aiheuttaa ruuhka, häiriöt, viiveet sekä uhkat, kuten tietosuoja- ja tietomurtoriski.