vertailumuodostusmalleja

Vertailumuodostusmalleja tarkoittaa kielitieteessä niitä malleja tai rakenteita, joiden mukaan kielessä adjektiivien ja adverbien aste- tai asteen vertailut muodostetaan. Yleensä vertailu rakentuu kolmiportaisena: positiivi (perusmuoto), komparatiivi (osittain parempi/laajemmassa merkityksessä korkeampi aste) ja superlatiivi (korkein aste tietyssä joukossa). Eri kielissä on erilaisia keinoja rakentaa nämä muodot, ja samaa kieltä kuvaavat usein useat yhdistetyt mallit.

Kielet voivat käyttää useita päämalleja. Yleisin on affikseneli tai suffixaalinen malli, jossa adjektiivin juuriin liitetään komparatiivin tunnus, sekä superlatiivin tunnus. Esimerkiksi kielissä, joissa käytetään -mpi-komparatiivia, muoto muodostuu yleensä ilman suurta sanakirjakuvaa muutosta, ja johdoksessa voi tapahtua konsonanttien tai vokaaliharmonian mukaisia muutoksia. Kielellisiä esimerkkejä voidaan havainnollistaa lainkaan, mutta yleisesti sanotaan, että isompi, nopeampi, kauniimpi ovat tavallisia komparatiivin esimerkkejä.

Toinen malli on stem changes tai ablaut-tyyppinen muoto, jossa vertailu syntyy muokkaamalla sanan vartaloa äänteellisesti. Esimerkiksi joissakin kielissä vanha voi muuttua vanhempaan komparatiivissa, tai iso voi muuttua isommaksi. Kolmas päämalli on epäsäännölliset tai suppletiiviset muodot, kuten hyvä → parempi ja paras, huono → huonompi, pahin. Kolmas- ja neljäs malli kattavat usein sekä adjektiivien että adverbien vertailun poikkeuksineen.

Superlatiivi voi muodostua sekä yksinkertaisella suffixillä että kiertämällä epäsäännöllisiä tai korostettuja muotoja (esim. paras, pahin, isoin, pienin). Joissakin kielissä käytetään myös sanallista kolmitasoista rakennetta, jolloin perusmuodosta lisätään adverbin kaltaisia voimakkuuksia. Vertailumuodostusmalleja voidaan erottaa kielikohtaisesti, mutta yleinen käsitys on, että ne kuvaavat, miten kieli rakentaa suhteellisia ja yleistettyjä laadullisia merkityksiä.