versiointikäytännön

Versiointikäytäntö, suomeksi myös versionhallintakäytäntö tai muutosversiointikäytäntö, on dokumentoitu joukko sääntöjä ja ohjeita, jotka määrittelevät, miten ohjelmistokehityksessä tai muissa projekteissa tapahtuvia muutoksia ja niiden eri versioita hallitaan. Sen päätarkoitus on varmistaa, että projektin eri versiot ovat selkeästi tunnistettavissa, jäljitettävissä ja hallittavissa.

Keskeisiä elementtejä versiointikäytännössä ovat tyypillisesti nimikkeistö, versioiden numerointi ja muutosten kuvaaminen. Nimikkeistö voi esimerkiksi perustua Semanttiseen versiointiin (SemVer), jossa versionumero koostuu pää-, ala- ja korjausnumerosta (esim. 1.2.3). Päänumero ilmaisee suuria, yhteensopimattomia muutoksia, alanumero pienempiä, mutta yhteensopivia ominaisuuksia, ja korjausnumero pieniä, taaksepäin yhteensopivia korjauksia.

Muutosten kuvaaminen on olennainen osa käytäntöä. Jokaisesta versiosta tai muutoksesta tulisi luoda selkeä kuvaus, joka kertoo, mitä muutoksia on tehty, miksi ne on tehty ja mitä vaikutuksia niillä on. Tämä auttaa projektin osallisia ymmärtämään kehityksen kulkua ja tekemään tietoon perustuvia päätöksiä.

Versiointikäytännöt ovat tärkeitä erityisesti ohjelmistokehityksessä, jossa useat henkilöt työskentelevät saman koodikannan parissa. Hyvin määritelty käytäntö ehkäisee virheitä, helpottaa yhteistyötä, mahdollistaa palautumisen aiempiin versioihin ongelmatilanteissa ja parantaa projektin yleistä hallittavuutta. Käytäntö voi vaihdella projektin koosta ja tyypistä riippuen.