verkkointerpolaatioissa

Verkkointerpolaatioissa viittaa menetelmiin, joita käytetään arvojen estimointiin sijainneissa, jotka eivät ole suoraan mitattavissa tai saatavilla, mutta jotka ovat osa verkkomuotoista tai alueellista dataa. Tällaisia menetelmiä sovelletaan usein maantieteellisissä informaatiojärjestelmissä (GIS) tai muissa sovelluksissa, joissa on spatiaalista dataa. Tavoitteena on luoda jatkuva pinta tai arvojakauma tunnetuista mittauspisteistä.

Yleisiä verkkointerpolaatiomenetelmiä ovat käänteisen etäisyyden painotus (IDW), triangulaatiopohjaiset menetelmät kuten trianguloitu epäjatkuva verkko (TIN) ja splini-interpolointi. IDW perustuu ajatukseen, että tunnettujen pisteiden läheisyys vaikuttaa enemmän arvioitavan pisteen arvoon kuin kauempana olevien pisteiden. TIN-menetelmä jakaa alueen kolmioihin, ja interpolointi tapahtuu kunkin kolmion sisällä. Splini-interpolointi pyrkii luomaan sileän pinnan, joka kulkee kaikkien tunnettujen pisteiden kautta.

Menetelmän valinta riippuu usein datan luonteesta, alueellisesta vaihtelusta ja halutusta tarkkuudesta. Verkkointerpolaatioita käytetään laajasti esimerkiksi sääkarttojen luomisessa, maaperän ominaisuuksien mallintamisessa, ilmanlaadun ennustamisessa ja väestöntiheyden arvioinnissa. Ne ovat keskeinen työkalu spatiaalisen analyysin ja visualisoinnin apuvälineenä.