venytysvärähtelytaajuuksiin

Venytysvärähtely viittaa molekyylin atomien välisen sidospituuden muutoksiin. Se on yksi molekyylin perustavanlaatuisista värähtelymuodoista, joissa atomit liikkuvat edestakaisin suhteessa tasapainoasemaansa. Tällainen värähtely tapahtuu molekyylin sidoksen venyessä ja supistuessa. Venytysvärähtelyjä voidaan havaita ja analysoida spektroskopian, erityisesti infrapunaspektroskopian, avulla. Infrapunavalo voi virittää molekyylin venytysvärähtelyjä, jos sidoksella on pysyvä tai hetkellinen dipolimomentti, joka muuttuu värähtelyn aikana. Värähtelytaajuus riippuu sidoksen jäykkyydestä (voimavakiosta) ja siihen liittyvistä atomimassista. Vahvemmat ja lyhyemmät sidokset, kuten kaksois- ja kolmoissidokset, värähtelevät korkeammilla taajuuksilla kuin yksinkertaisemmat ja pidemmät sidokset. Samoin kevyemmät atomit aiheuttavat korkeampia värähtelytaajuuksia kuin raskaammat atomit. Venytysvärähtelyjen analyysi on keskeistä orgaanisen ja epäorgaanisen kemian yhdisteiden rakenteen tunnistamisessa, sillä tietyt funktionaaliset ryhmät ilmenevät tyypillisillä venytysvärähtelytaajuuksilla infrapunaspektreissä.