velvoittamiseen

Velvoittaminen tarkoittaa oikeudellista toimintaa, jossa henkilö tai oikeushenkilö sitoutuu suorittamaan tietyn velvoitteen tai kieltäytymään jostakin. Käytännössä velvoittaminen tarkoittaa, että toiselle osapuolelle syntyy oikeus ja vastuu edellyttää toimenpiteen tekemistä tai sen välttämistä. Velvoitteet muodostavat keskeisen osan velvoiteoikeudesta.

Velvoitteet syntyvät useimmiten kolmesta lähteestä: sopimuksesta (sopimusoikeus), lainsäädännöstä (lakisääteiset velvoitteet) sekä oikeuden päätöksistä (tuomioistuimen tai viranomaisen ratkaisut). Sopimukset luovat velvoitteita osapuolille, kuten tavaran toimittamista ja maksua koskevia sitoumuksia. Lakiperusteiset velvoitteet taas määräytyvät yleisten lakien ja säädösten perusteella, esimerkiksi verotus-, työsuhde- tai kuluttajansuojaoikeudesta. Oikeudelliset päätökset voivat asettaa velvoitteita puolisoiden asunto-oikeudellisissa tai riita-asioissa.

Sopimuksen syntyminen edellyttää tarjouksen ja hyväksynnän sekä osapuolten suostumusta sekä oikeudellisesti pätevää tarkoitusta ja kykyä toimia. Velvoitteet voivat olla rahallisia tai ei-rahallisia, ja niiden sisältö määrittää, mitä osapuolten tulee tehdä tai välttää.

Rikkomuksesta seuraa yleensä vahingonkorvausvastuu, sopimuksen purku tai muut oikeudelliset seuraamukset. Velvoitteiden täyttäminen mahdollistaa luotettavan kaupankäynnin, oikeudellisen järjestyksen ja riskien hallinnan.

Näkökohtia ja yleiskatsaus: velvoite, velvollisuus, velvoiteoikeus sekä sopimusoikeus.