velkaantumisella

Velkaantumista eli velkaantumisastetta käytetään taloustieteessä ja rahoituksessa kuvaamaan yksikön, kuten yksilön, yrityksen tai maan, velka- ja tulo- tai käteistoiminto‑vastaavien suhteita. Termi ilmestyi alun perin suomeksi ja se on sinänsä yhteydessä kansainvälisiin mittareihin, kuten debt-to-GDP- tai debt-to-income-indikaattoreihin.

Mittaaminen tapahtuu yleensä jakamalla kokonaisvelka (rahavirrat, vakuudelliset tai vapaasti hankittavat tulot) tekijällä, joka ilmaisee juuri mikä on suhteessa velka- kannaste. Esimerkiksi kuukaudessa maksettavien erojen ja kuukausitulon suhdeluku antaa yksityishenkilön velkaantumisasteen. Yhtiöissä vertailu tehdään usein velka- ja tulo- tai nettomarkkinakateiden avulla, kun taas hallitset yleensä VSM (velka-to-GDP) jako.

Korkea velkaantumisaste voi merkata riskinsävystä, mutta se ei yksinään määrittele taloudellista terveyttä. Tilanteen kannnessä toimivat myös veljan korkoprosentit, maksu- aikataulut sekä talouskasvun nopeus. Samoin laaja-alainen velkariskinhallinta, kuten velan muunto tai rahoituksen hajauttaminen, voi lieventää mahdollisia negatiivisia seurauksia.

Taloustieteilijät analysoivat velkaantumista usein yhdistettynä muiden taloudellisten indikaattoreihin, jotta saadaan kokonaiskuva makro- ja mikroekonomisista suhdanteista. Velkaantumisasteesta kertoa myös, miten hyvin yksilöt, yritykset tai pääomalöydät vastaavat tulevaisuuden maksuvelvoitteita.