vedenkosteuden

Vedenkosteuden käsite kuvaa materiaalin sisään sitoutuneen veden määrää suhteessa materiaalin kuivaan massaan. Se on usein ilmaistuna prosentteina ja on keskeinen ominaisuus muun muassa puussa, maaperässä ja rakennusmateriaaleissa. Vedenkosteuden määrä vaikuttaa materiaalin mekaanisiin ominaisuuksiin, ulottuvuustiheyteen ja kestävyyteen sekä siihen, miten materiaali reagoi ympäristön lämpötilan ja kosteuden muutoksiin.

Mittausmenetelmät voivat olla gravimetrisiä tai ei-gravimetrisiä. Gravimetrinen menetelmä tarkoittaa näytteen ottamista, sen kuivattamista jatkuvasti noin 105 °C:ssa, kunnes massa on pysynyt muuttumattomana, ja vedens määrän laskemista kuivamassan perusteella. Tämä antaa kosteuspitoisuuden MCg:n (gravimetrinen kosteuspitoisuus) prosentteina. Sivuonnistus- ja kiinteistöalalla sekä maaperän tutkimuksessa voidaan käyttää myös tilavuudellista kosteuspitoisuutta MCv, joka kuvaa veden tilavuuteen suhteutettua määrää.

Erilaiset materiaalit käyttävät erilaisia määritelmiä. Puussa vedenkosteus kertoo, kuinka paljon vesi on sitoutuneena puuhun suhteessa kuivana olevaan massaan, ja sitä hyödynnetään muun muassa rakennusalalla ja puutuotteiden valmistuksessa. Maaperässä ja rakennusmateriaalien kunnossapidossa vedenkosteus vaikuttaa tiiviyteen, kantavuuteen ja lämpöeristysominaisuuksiin.

Käytännössä vedenkosteuden hallinta on tärkeää rakennus- ja valmistusprosesseissa: se vaikuttaa laadunhallintaan, mittaustarkkuuteen sekä tuotteen tai rakenteen elinkaareen. Paikan päällä käytetään sekä gravimetrisiä analyysia että nopeita kosteudenmittausmenetelmiä, kuten resistanssi- tai capacitanssipohjaisia kosteuden mittareita, joilla arvioidaan kosteustasoa käytännössä.