vastustavuus

Vastustavuus on suomenkielinen substantiivi, jolla tarkoitetaan vastustamisen tilaa tai laatua. Sanaa käytetään sekä konkreettisessa että abstraktissa merkityksessä kuvattaessa kykyä vastustaa ulkoisia vaikutuksia, uhkia tai paineita. Etymologisesti sana muodostuu verbin vastustaa perusosasta sekä -vuus- liitteestä, joka ilmaisun voimakkuutta ja tilaa.

Käyttöalueet ovat moninaiset. Fysiikassa ja tekniikassa vastustavuus kuvaa kappaleen tai komponentin kykyä vastustaa sähkövirran kulkua; vastus ilmoitetaan ohmeina. Biologiassa ja lääketieteessä vastustavuudella viitataan mikrobien, kasvien tai muiden organismien kykyyn selviytyä torjunta-aineista tai hoidoista; yleisesti puhutaan antibioottisesta vastustuskyvystä. Maatalous- ja ekologisessa tutkimuksessa vastustus voi tarkoittaa kasvien kykyä kestää tauteja ja tuholaisia sekä sopeutua ympäristöpaineisiin. Sosiaalisessa ja poliittisessa keskustelussa vastustavuudesta käytetään kuvaamaan vastarintaa politiikkaa tai hallinnon toimia kohtaan sekä laajempia vastarintaliikkeitä.

Vastustavuus siten on yleistermi, jolla viitataan sekä yksilön että järjestelmän kykyyn vastustaa ulkoisia vaikutuksia. Kontekstin mukaan se tarkoittaa eri asioita: sähkövastusta, biologista vastustuskykyä, taudin- ja tuholaistaistelun vastustusta sekä sosiaalista vastarintaa.

---