vastuslämpötilaantuureita

Vastuslämpötilaanturi (RTD, resistance temperature detector) on lämpötilan mittaukseen tarkoitettu anturi, jonka toimintaperiaate perustuu resistanssin muutokseen lämpötilan funktiona. Yleisimmät RTD:t ovat platinasta valmistettuja, kuten Pt100 ja Pt1000, joiden nollaresistanssit ovat 100 Ω ja 1 kΩ. RTD:n vastus kasvaa lämpötilan kohotessa, ja mittaus perustuu Callendar–Van Dusen -yhtälöön, joka kuvaa resistanssin riippuvuutta lämpötilasta. Standardit määrittävät toleranssit eri luokille, kuten IEC 60751:n Class A ja Class B, tarjoten eritasoista tarkkuutta teollisiin ja laboratorion sovelluksiin.

RTD-elementit voivat olla rakenteeltaan esimerkiksi lanka-wound (johtolankaa kierretty) tai ohutkalvotekniikalla valmistettuja. Elementti sijoitetaan suojaputkeen tai kapseliin ja ympäröidään asianmukaisella suojakoteloinnilla. Johtimien määrä vaikuttaa mittauksen tarkkuuteen: 2-, 3- tai 4-johtiminen kytkentä on yleistä; kolmella tai neljällä johdolla voidaan kompensoida johtojen resistanssia ja parantaa tarkkuutta.

Käyttöalueet ja ominaisuudet: Pt RTD:t kattavat tavallisesti -200 °C:sta noin +600…+850 °C:iin riippuen materiaalista ja rakenteesta. Ne tarjoavat hyvää stabiilisuutta, toistettavuutta ja suhteellisen lineaarisen vasteen. Verrattuna termopaarikiinnityksiin RTD:t ovat usein kalliimpia ja niiden vasteaika sekä asennus voivat olla hitaampia, mutta ne soveltuvat hyvin vaativiin prosessipaineisiin, joissa pitkäaikainen vakaus on tärkeää.

Käyttö ja suunnittelu: RTD:t ovat yleisiä teollisuusprosesseissa, ilman- ja nesteen lämpötilan seurannassa sekä laboratorio-mittauksissa. Oikea kytkentä, asianmukainen suojaus ja hallittu virtalähde sekä huomioitava itselämpeneminen ovat tärkeitä mittaustulosten luotettavuuden varmistamiseksi.