vastaanottajaketjut

Vastaanottajaketjut ovat signaalin vastaanottoon liittyvien komponenttien ja alijärjestelmien sarja, jonka kautta vastaanotettu signaali etenee antennista käsittelyyn. Ketjun tarkoituksena on säilyttää signaalin informative arvo, minimoida häiriöt ja kohina sekä tarjota riittävä vahvistus ja erottelu analysointia varten. Eri sovelluksissa ketju voi ulottua radio- tai televisiovastaanottimista langattomiin tietoliikennejärjestelmiin sekä mittaus- ja tutkimuslaitteisiin.

Tyypillinen rakenne: antenni – RF-suodatin – matalan kohinan vahvistin (LNA) – paikallinen oskillaattori (LO) ja sekoitin – välitaajuus (IF) -vaihe, jossa ovat IF-vahvistimet ja suodattimet – demodulointi – analoginen/digitaalinen muunnos (ADC) – digitaalinen käsittely. Jokaisessa vaiheessa tapahtuva vahvistus, suodatus ja impedanssiyhteensopivuus vaikuttavat kokonaisominaisuuksiin, kuten herkkyyteen, dynamiikkaan ja virheisiin.

Tärkeimmät suunnitteluperiaatteet ovat impedanssiyhteensopivuus (yleensä 50 ohmia), kaistanleveys, kohina ja lineaarisuus sekä dynaaminen alue. Yhteisiä mittaus- ja laskentamenetelmiä ovat kohinuanalyysit sekä Friis-lauseen soveltaminen kokonaiskohinikerroksen arvioimiseksi.

Käyttökohteet vaihtelevat radiovastaanottimista mobiiliverkkoihin, WLAN- ja satelliittivastaanottimiin sekä erikoistuneisiin mittauslaitteisiin ja tieteellisiin tutkimusjärjestelmiin. Vastaanottajaketjuja suunnitellaan ja optimoidaan usein erikseen käyttötarkoituksen mukaan.