varustelutarjonnan

Varustelutarjonta tarkoittaa niitä varusteiden ja niihin liittyvien palveluiden kokonaisuutta, jotka ovat saatavilla markkinoilla organisaatioiden tarpeisiin. Sillä viitataan sekä fyysisiin tuotteisiin—kuten laitteisiin, ajoneuvoihin, suojavarustukseen sekä tietotekniikkaan—että niihin liittyviin tukipalveluihin, kuten huoltoon, koulutukseen ja ylläpitoon. Termiä käytetään erityisesti varustelutarjonnan kokonaisuuden kuvaamiseen suunnittelun ja päätöksenteon yhteydessä. Varustelutarjonta kattaa sekä julkisen että yksityisen sektorin hankintatoiminnan tarpeet ja muodostaa lähtökohdan hankintapäätöksille, kilpailulle ja toimintavarmuuden suunnittelulle.

Markkinoiden varustelutarjonta muodostuu valmistajista, tukkukauppiaista, järjestelmätoimittajista, jälleenmyyjistä sekä loppukäyttäjistä ja tilaajista. Sen laajuus ja monimuotoisuus riippuvat kysynnästä, tuotantokapasiteetista, toimitusketjujen vakaudesta sekä sääntelystä ja standardeista. Puolustus- ja turvallisuusalalla varustelutarjonta on erityisen kriittinen, ja siihen vaikuttavat sekä kansainväliset että kansalliset säädökset sekä vienti- ja tuontirajoitukset.

Arviointi varustelutarjonnasta keskittyy saatavuuteen, yhteensopivuuteen toistensa kanssa, standardien noudattamiseen ja elinkaarikustannuksiin sekä huolto- ja tukipalveluiden riittävyyteen. Markkinoiden koostumus voi vaikuttaa kilpailuun, hintatrendeihin ja innovaatiokykyyn sekä toimitusvarmuuteen.

Politiikassa varustelutarjonta on sekä taloudellinen että turvallisuuskriittinen tekijä. Julkiset hankinnat ja kilpailulainsäädäntö, mukaan lukien EU:n yleiset hankintalainsäädännöt, vaikuttavat siihen, miten varustelutarjontaa kartoitetaan, mitataan ja ylläpidetään Suomessa ja muissa jäsenmaissa.