vapaakauppasopimukset

Vapaakauppasopimukset (FTA) ovat kahden tai useamman valtion tai alueellisen talousalueen välillä tehtyjä kansainvälisiä sopimuksia, joiden tavoitteena on helpottaa kaupankäyntiä ja investointeja vähentämällä tai poistamalla kaupan esteitä. Niiden pääsisältöihin kuuluvat tullien poistaminen tai lieventäminen tavaroilta, markkinoiden avaaminen palveluille sekä sitoumukset alkuperäisyyden (rules of origin) ja sääntöjen noudattamisesta. Lisäksi ne voivat sisältää julkisia hankintoja, kilpailupolitiikkaa, investointisuojia sekä ympäristö- ja työelämänormeja sekä kestävän kehityksen tavoitteita. Usein ne sisältävät myös teknisiä ja sääntelyyn liittyviä asioita, kuten sähköisen kaupankäynnin säännöt sekä ei-tullien esteiden purkamista.

Sopimukset neuvotellaan yleisesti kahdenvälisesti tai plurilateraalisesti. Ne voivat olla osa suurempia alueellisia rakenteita, kuten Euroopan unionin neuvotteluita kumppaneiden kanssa, jolloin EU toimii kumppaneidensa kanssa yhteisesti. Vapaakauppasopimukset vaikuttavat sekä tavaroiden että palveluiden kaupankäyntiin sekä investointeihin, ja niihin voi sisältyä riitojenratkaisujärjestelmiä sekä mekanismeja sääntöjen noudattamisen valvontaan.

Esimerkkejä nykyisistä ja vaikutusvaltaisista sopimuksista ovat EU:n ja Kanadan välillä solmittu CETA, EU–Japan Economic Partnership Agreement, EU–Singapore FTA sekä EU–Vietnam FTA. Vapaakauppasopimukset herättävät myös keskustelua arvoista kuten työ- ja ympäristönäkökohdista sekä niiden vaikutuksista kotimaisiin työpaikkoihin ja talouteen.