valtakäytäntöiset

Valtakäytäntöiset on termi, jota käytetään suomalaisessa kansainvälisen oikeuden kirjallisuudessa viittaamaan valtion käytäntöihin. Kun puhutaan valtakäytäntöisistä, tarkoitetaan yleisesti sitä, miten suurin osa valtioista toimii tietyn asian suhteen kumulatiivisesti ja toistuvasti internationalisessa yhteisössä. Näin muodostuu osa yleisestä tavasta, joka voi ajan myötä muuttua oikeudeksi.

Valtakäytäntöisten tarkoituksena on tukea yleissääntöä eli tavallista kansainvälistä oikeutta. Yleinen käytäntö yhdessä opinio juris -tarpeen kanssa muodostaa tavallisesti kansainvälisen oikeuden tavan. Käytännön arviointi perustuu siihen, onko kyseessä yleisesti ja pitkäaikaisesti noudatettu toiminta, jonka harjoittaminen nähdään oikeudellisesti velvoittavana, eikä pelkästään poliittisesti tai strategisesti motivoitua.

Käytännöllisesti valtakäytäntöisiä arvioitaessa tutkijat tarkastelevat laajasti erilaisia toimintoja: virallisia toimenpiteitä, diplomaattisia lausumia, käytännön käyttäytymistä kansainvälisissä elimissä sekä valtioiden välistä toimintaa eri teemoissa. Arviointi on usein sekä alueellisesti että yleisesti ulottuvaa, ja poikkeukset voivat estää automatian syntymisen.

Valtakäytäntöisiä voidaan verrata muihin kansainvälisoikeudellisiin sääntöihin, kuten sopimusoikeuteen ja oikeusperiaatteisiin. Ne ovat dynaaminen osa oikeudellista järjestelmää, joka muuttuu, kun uudet käytännöt saavuttavat yleisen hyväksynnän.