valoherkkyys

Valoherkkyys on termi, jota käytetään kuvaamaan sitä, miten herkästi jokin kohde tai järjestelmä reagoi valon vaikutukseen. Se voi kuvata sekä reaktion nopeutta että voimakkuutta; valon voimakkuuden tai kestotuksen muutos johtaa usein muutokseen kohteen ominaisuuksissa. Valoherkkyyttä tarkastellaan eri yhteyksissä, kuten teknisissä laitteissa, biologiassa sekä materiaaleissa.

Fotoniikassa ja kuvantamisessa valoherkkyys tarkoittaa sitä, kuinka suurella tavalla detektori tai sensorin sähköinen vastus muuttuu valon muutoksesta. Tähän liittyy usein vasteaika, herkkyys spektrille sekä lineaarisuuden piirteet: pienistäkin valonlisäyksistä voidaan saada havaittava signaali, mutta vaste voi riippua valon aallonpituudesta ja intensiteetistä.

Biologiassa ja lääketieteessä valoherkkyys viittaa solujen, kudosten tai elinten kykyyn reagoida valoon. Silmässä näköaistinsolut ovat erittäin valoherkkiä ja reagoivat eri aallonpituuksiin; joidenkin iho-olosuhteiden yhteydessä valolle altistuminen voi olla liiallista, mikä näkyy esimerkiksi fotosensitiiviytenä. Valoherkkyys voi ilmetä myös geneettisissä tai dermatologisissa tiloissa, joissa valon aiheuttama reaktio on poikkeavaa.

Materiaalit ja kemia hyödyntävät valoherkkyyttä fotokemiallisissa prosesseissa ja fotodegradoinnissa. Siinä valon ominaisuudella, kuten aallonpituudella ja intensiteetillä, on ratkaiseva vaikutus reaktion kulkuun. Valoherkkyyden säätely on keskeistä sekä suunnittelussa että analyysissä.