valitusmenettelyssä

Valitusmenettelyssä tarkoittaa menettelyä, jossa asianosainen voi hakea päätökseen muutosta hallinnon tai viranomaisten antamien päätösten osalta. Suomessa valitus on keskeinen hallinnon oikeussuojakeino, ja sitä säätelevät hallintolaki sekä alaan kuuluvat erikoislait. Valitus liittyy useisiin julkisen hallinnon päätöksiin, kuten sosiaaliasioihin, verotukseen, koulutukseen, maahanmuuttoon ja kuntien päätöksiin, ja sen mahdollisuus riippuu päätöksen valitusohjeesta sekä sovellettavasta lainsäädännöstä.

Päätöksen yhteydessä annetaan valitusohje, jonka mukaan valitus tulee tehdä valitusviranomaiselle. Ensimmäinen valitusvaihe on yleensä tämän päätöksen tehneelle viranomaiselle määräajassa, tavallisesti noin 30 päivää siitä, kun päätös on annettu tai se on luettavissa. Viranomainen käsittelee valituksen ja antaa uuden päätöksen tai vahvistaa alkuperäisen päätöksen. Mikäli tulos ei tyydytä, voi valituksen tehdä hallinto-oikeudelle (hallinto-oikeuteen). Tätä toissijaista valitusta ei saa yleensä tehdä samalla tavalla kuin viranomaisen käsittelyyn, vaan valitus on toimitettava hallinto-oikeudelle määräajassa, jonka valitusohje määrittelee. Joissakin tapauksissa voidaan hakea myös valitusluvan myöntämistä korkeimpaan hallinto-oikeuteen (valituslupa).

Perusteet valitukselle ovat lainmukaisuuden, menettelyvirheiden tai oikeuksien loukkauksen näyttäminen sekä mahdollisesti uudet todisteet, joita ei aiemmin ole huomioitu. Hallinto-oikeus ja mahdollisesti korkeampi oikeus arvioivat päätöksen lainmukaisuuden ja voivat kumota, muuttaa tai palauttaa asian uudelleen käsiteltäväksi. Valitus voidaan tehdä sekä yksityishenkilönä että oikeusellisesti edustettuna, ja menettelyn tavoitteena on oikeudenmukainen ja asianmukainen päätös.