vakauspolitiikka

Vakauspolitiikka on taloudellinen politiikka, jonka tavoitteena on vähentää suhdannevaihteluita ja niiden vaikutuksia hintojen sekä tuotannon tasoon. Keskeisiä tavoitteita ovat hintojen vakaus, täystyöllisyys ja kestävän kasvun tukeminen sekä ulkoinen tasapaino.

Vakauspolitiikka rakentuu kahdelle pääalueelle: finanssi- ja rahapolitiikalle. Finanssipolitiikalla tarkoitetaan julkisen talouden toimia kuten verotuksen ja julkisten menojen säätelyä. Lyhyellä aikavälillä hallitus voi käyttää elvytytoimia lisätäkseen kysyntää tai tasataakseen suhdanteita. Pitkällä aikavälillä tärkeitä ovat budjettisäännöt ja automatisoidut stabilisaattorit, kuten progressiivinen verotus ja työttömyysturva, jotka tasoittavat kysyntää ilman uusia päätöksiä. Diskretionaarinen finanssipolitiikka voi täydentää näitä keinoja.

Rahapolitiikka vastaa inflaation ja kokonaiskysynnän hallinnasta. Keskuspankki säätää korkoja ja rahavarannon määrää tavoitteena hintavakaus sekä, tarvittaessa, talouskasvun tuki. Usein rahapolitiikka pyritään hoitamaan itsenäisesti uskottavuuden parantamiseksi. Vaihtoehtoinen tai lisäkeino voi olla vaihtotaseen vakauden tukeminen valuuttakurssipolitiikan avulla, mutta sen rooli riippuu talouden järjestelmästä.

Vakauspolitiikan onnistuminen edellyttää hyvää koordinaatiota finanssi- ja rahapoliittisten toimielinten välillä sekä uskottavaa ja läpinäkyvää päätöksentekoa. Haasteita ovat päätöksien viiveet, tiedon epävarmuus sekä politiikan tavoitteiden tasapainottaminen.