vaahtosidokset

Vaahtosidokset viittaavat vaahtorakenteen sisäisiin sidoksiin ja vuorovaikutuksiin, jotka pitävät solukon tai solukuvion muotonsa sekä vakaat koko- ja muotomuutokset. Niihin voidaan katsoa kuuluviksi sekä kemialliset ristisidokset polymeerissä että aineiden ja faasien rajapinnoilla syntyvät interfacial- ja verkostoitumisreaktiot, jotka stabiloivat ilmakuplien muodostamaa vaahtoa.

Vaahtosidosten ilmenemismuodot vaihtelevat kontekstin mukaan. Polymeerivaahtojen, kuten vaahtomuovin tai polystyreeni- ja polyuretaanivaahdon, rakenteessa kemialliset ristisidokset sekä polymeeriketjujen kiinnittyminen toisiinsa luovat vahvan, jähreän verkoston, joka vastustaa solukeskusten purkautumista ja antaa vaahtoon sen mekaanisia ominaisuuksia. Fysikaalisesti syntyneissä vaahtoelementeissä, joissa käyttökelpoisuus riippuu muun muassa pintajännityksestä ja elastisesta kerroksesta, vaahtosidokset muodostuvat interfacial- tai adheesiovaikutuksista pintakerrosten sekä kaasun ja nesteen rajapinnoilla.

Vaahtosidoksilla on suuri vaikutus vaahdon ominaisuuksiin, kuten solukoon koossa ja jakaantumisessa, jännitettävyydessä, termisessä eristyksessä sekä kestossa ikääntyessä. Niitä voidaan tutkimusmenetelmillä arvioida mikroskopian, mikrotomografian, reologian ja dynamiikan avulla sekä soveltaa polymeerien, rakennusmateriaalien ja elintarvikkeiden vaahtojen suunnittelussa ja laadunvarmistuksessa.

Vaahtosidoksia käsittelevä tutkimus kattaa sekä materiaalitekniikan että elintarvike- ja ruoanvalmistusalueet, joissa vaahto on olennaista sekä rakenteen että toiminnan kannalta.