uskontokuntaa

Uskontokunta on suomalainen termi, jolla tarkoitetaan organisoitua uskonnollista yhteisöä tai konfessionaalista ryhmittymää. Termiä käytetään sekä sosiologisessa tutkimuksessa että oikeudellisessa ja hallinnollisessa tekstissä. Uskontokuntaa käytetään, kun puhutaan esimerkiksi yhteisön rakenteesta, toiminnasta tai sääntelystä. Partitiivinen muoto uskontokuntaa syntyy, kun kyseessä on objekti, esimerkiksi "uskontokuntaa koskevat lait".

Uskontokunta voi koostua seurakunnista, kirkkorakennuksista, papistosta, hallintoelimistä sekä opetuksen, diakonian ja lähetystyön hoitamisesta. Yhteisöillä on yleensä omat säännöt, jäsenrekisteri ja talousjärjestelyt, ja ne voivat omistaa omaisuutta sekä järjestää rituaaleja ja opetusta.

Termiä käytetään Suomessa muun muassa puhuttaessa suurista kirkkokunnista sekä muista rekisteröidyistä tai vakaasti toimivista uskonnollisista yhteisöistä. Se antaa yleiskäsityksen siitä, miten uskonnollinen toiminta on organisoitu ja miten jäsenet sekä yhteisö toimivat yhteiskunnassa.