ultraääne

Ultraääni on ääniaaltoja, joiden taajuus on ihmisen kuulon ylärajaa korkeampi. Tyypillisesti tämä raja on noin 20 kilohertsiä. Ultraääni voi olla peräisin luonnollisista lähteistä, kuten lepakoiden ja delfiinien käyttämistä kaikuluotausjärjestelmistä, tai sitä voidaan tuottaa keinotekoisesti erilaisilla laitteilla.

Tutkimus ja sovellukset ulottuvat monille eri aloille. Lääketieteessä ultraääntä käytetään laajasti diagnostiikassa, kuten sikiön kuvantamisessa, pehmytkudosten tutkimisessa ja verenkierron mittaamisessa. Ultraäänilaitteet lähettävät korkeataajuisia ääniaaltoja, jotka heijastuvat kehon sisäisistä rakenteista ja muodostavat kuvan. Sitä hyödynnetään myös terapeuttisesti, esimerkiksi kudosten lämmittämisessä ja kivunlievityksessä.

Teollisuudessa ultraääntä käytetään materiaalien tarkastukseen, kuten halkeamien tai epäpuhtauksien havaitsemiseen metalleissa ja muoveissa. Ultraäänipesurit hyödyntävät ääniaaltojen aiheuttamaa kavitaatiota tehokkaaseen puhdistukseen. Myös vedenalaisessa navigoinnissa ja kalojen etsinnässä kaikuluotaimet perustuvat ultraääniaaltoihin. Eläimet, kuten koirat, pystyvät kuulemaan huomattavasti korkeampia taajuuksia kuin ihmiset, minkä vuoksi esimerkiksi ultraäänipillit ovat tehokkaita niiden koulutuksessa.