ultraäänitaajuuksille

Ultraäänitaajuudet viittaavat ääniaaltoihin, joiden taajuus on ihmisen kuulokyvyn ylärajan, yleensä noin 20 kilohertsin (kHz), yläpuolella. Tämä tarkoittaa, että ihmiskorva ei kykene havaitsemaan näitä ääniä. Ultraäänen taajuusalue on laaja ja ulottuu tyypillisesti 20 kHz:stä useisiin gigahertseihin (GHz).

Luonnossa monet eläimet, kuten lepakot ja delfiinit, käyttävät ultraääntä navigointiin, saalistukseen ja kommunikaatioon. Lepakot lähettävät ultraääniimpulsseja ja tulkitsevat kaiut, jotka heijastuvat esineistä, muodostaen äänikuvan ympäristöstään. Delfiinit puolestaan käyttävät ultraääntä etsiessään ruokaa ja kommunikoidessaan lajitovereidensa kanssa.

Teknologiassa ultraäänellä on lukuisia sovelluksia. Ultraäänikuvantaminen on yleinen lääketieteellinen tekniikka, jota käytetään sikiön kehityksen seuraamiseen, elinten tarkasteluun ja erilaisten sairauksien diagnosointiin. Teollisuudessa ultraääntä hyödynnetään esimerkiksi materiaalien tarkastuksessa vikojen havaitsemiseksi, puhdistuksessa ja materiaalien muokkauksessa. Ultraäänienergialla voidaan myös aikaansaada kavitaatiota, jonka hyödyntämistä tutkitaan muun muassa lääketieteellisissä hoidoissa ja kemiallisissa prosesseissa. Ultraäänen käyttö perustuu sen kykyyn kuljettaa energiaa ja sen vuorovaikutukseen aineen kanssa eri tavoin riippuen taajuudesta ja tehosta.