tähystimet

Tähystimet ovat instrumentteja, joilla kaukaisia taivaankappaleita voidaan tutkia keräämällä ja kuvaamalla niiden lähettämää valoa tai muita aaltoliikkeitä. Ne voivat olla käsikäyttöisiä tai jalustalle asennettavia ja niitä käytetään sekä harraste- että ammattiastro­nomiassa. Tähystimet jaotellaan pääasiassa optisiin ja radiotähystimiin. Optiset tähystimet keräävät näkyvää valoa sekä mahdollisesti infrapuna- tai ultraviolettisäteilyä, kun taas radiotähystimet vastaanottavat radioaaltoja eivätkä näe suoraan valoa.

Optiset tähystimet voidaan jakaa kolmeen ryhmään: refraktorit (linssitähystimet), joiden valon keräävä osa on linssi; reflektorit (peilitähystimet), joissa valon keräävä osa on peili; sekä katadioptriset tähtäimet, jotka yhdistävät linssien ja peilien ominaisuuksia. Radiotähystimet koostuvat suurista antenneista ja niitä käytetään radioaaltojen vastaanottoon ja analysointiin.

Perustoiminta perustuu valon tai säteilyn keräämiseen aukon läpi ja kuvan muodostamiseen okulaarin tai kameran kautta. Erottelukyky ja valonkeräyskyky riippuvat aukon halkaisijasta sekä optiikan laadusta; suurempi aukko mahdollistaa tarkemman ja kirkkaamman kuvan. Tukijärjestelmä voi olla altazimutali- tai ekvatoriaalinen, mikä vaikuttaa kohteiden seuraamiseen taivaalla.

Tähystimiä käytetään sekä harraste- että ammattimaisessa tutkimuksessa. Esimerkkejä optisista avaruustähystimistä ovat Hubble-tähtiteleskooppi ja James Webb Space Telescope, jotka toimivat avaruudessa ilman ilmakehän häiriöitä.