työfilmi

Työfilmi on suomalainen termi elokuvalle, joka on tarkoitettu ensisijaisesti työpaikkojen käyttöön. Työfilmit suunnataan usein työntekijöille ja johtajille, ja niiden tehtävänä on ohjata, informoida sekä kehittää työmenetelmiä, turvallisuuskäytäntöjä, laadunvarmistusta tai prosessien standardointia. Työfilmi voi olla koulutukseen suunnattu ohjaava tai dokumentaarinen esitys, joka demonstroi oikeita toimintatapoja, koneiden käytön oppimista tai uusia työohjeita. Työfilmit voivat myös toimia rekrytointi- tai tiedotuskäytäntöjen välineinä.

Historia ja muodot ovat vaihdelleet, ja työläisten elokuvatuotannot olivat erityisen yleisiä 1900-luvun keskivaiheilla ja jälkikausina. Suomessa ja muissa maissa työfilmit ovat usein tuotettu suurempien teollisuusyritysten, työnantajajärjestöjen tai ammattiliittojen toimesta. Niiden tyylejä ovat dokumentaariset otokset, rekonstruktio-tilanteet, opastus- ja ohjevideot sekä äänidokumentit, joissa ääni viestii keskeiset toimintamallit. Filmit on perinteisesti esitetty koulutustilaisuuksissa, työpaikan elokuvanäytöksissä tai koulutuskeskuksissa, ja ne on voitu arkistoida myöhempää käyttöä varten.

Digitalisaatio on tuonut työfilmeille uusia muotoja: in-house-turvallisuus- ja koulutusvideot, verkkokurssit sekä e-oppimisympäristöt. Monia klassikkofilmien kattavia kokoelmia säilytetään kansallisissa tai yritysarkistoissa. Työfilmiä käytetään edelleen opetuksessa sekä työpaikan arjessa, erityisesti turvallisuuden, ensiapu- ja prosessikoulutusten yhteydessä.