työelämäläheisyys

Työelämäläheisyys on suomalainen käsite, joka kuvaa koulutuksen ja työelämän läheisyyden astetta. Se tarkoittaa sitä, miten oppiminen on suunnattu vastaamaan työmarkkinoiden tarpeita ja miten opiskelijoita tuetaan kohtaamaan työelämässä esiintyviä tehtäviä käytännössä. Työelämäläheisyys kattaa sekä opetussuunnittelun että opettamisen tavat sekä laajat yhteistyömuodot työpaikkojen kanssa.

Käytännössä työelämäläheisyyttä toteutetaan esimerkiksi työssäoppimisjaksoilla, projekti- ja case-pohjaisilla opiskelukokonaisuuksilla, joissa yritykset tuottavat aiheita tai dataa, sekä vierailla luennoilla ja mentoroinnilla työpaikoista. Yhteistyö yritysten kanssa voi ilmetä myös työelämäkeskusteluryhminä, ohjausryhminä ja radanrakentavina kuulemisina, joissa työnantajat vaikuttavat opetuksen sisällöihin. Tämä korostuu erityisesti amk-ojekentässä, mutta myös yliopistoissa pyritään lisäämään käytännön relevanssia.

Mittarit ja vaikutukset: työelämäläheisyyden tasoa arvioidaan muun muassa työssäoppimisjaksojen osuudella, työnantajatuen ja -palautejärjestelmien toimivuudella, valmistuneiden työllistyvyydellä sekä yritys- ja alakohtaisten kumppanuuksien määrällä.

Hyödyt ja haasteet: Edut ovat parempi työllistyminen, oppimisen relevanssi ja työelämäverkostojen laajentuminen. Haasteina ovat laadukkaiden jaksojen varmistaminen, resurssien tarve sekä tasapainon säilyttäminen tutkimuksellisen ja ammatillisen työn välillä sekä alueelliset erot.