työehtosopimuksissa

Työehtosopimuksissa viitataan kollektiivisiin sopimuksiin, jotka on solmittu työnantajayhteisöjen ja ammattiliitot ryhmänä. TES:t kattavat tietyn toimialan tai yrityksen työntekijöiden työehdot ja voivat täydentää tai joissain tapauksissa korvata osan yleisestä lainsäädännöstä. Ne muodostavat keskeisen välineen työmarkkinoiden sääntelemisessä ja neuvottelukulttuurissa.

Sopimukseen sisältyvät tyypillisesti palkan tai palkankorotusten periaatteet, palkkausehdot, työaikajärjestelyt, ylityö- ja vuorotyölisät, vuosilomat sekä muut vapaat, lepoaika ja osa työterveyteen liittyvistä järjestelyistä. TES voi käsitellä myös työolosuhteita, turvallisuutta, koulutusta, irtisanomismenettelyjä sekä syrjinnän ja yhdenvertaisuuden ehkäisyä. Sopimuksen sisällön tarkka laajuus ja tason sitovuus määräytyy kunkin sopimusmenettelyn mukaan.

Osapuolet ja sovellettavuus: TES neuvotellaan ja allekirjoitetaan työnantajien ja työntekijäliittojen välillä. Sopimus on sitova niille osapuolille, joita se koskee, ja usein myös niille työntekijöille, jotka ovat kyseisten järjestöjen jäseniä. Joissakin tapauksissa sopimuksen säännökset voidaan laajentaa yleissitoviksi valtion toimesta yleissitovuuden kautta, jolloin ne koskevat laajemmin toimialaa tai sektoria.

Voimaantulo, kesto ja tilapäinen käyttö: TES on voimassa sovitun ajan, usein useita vuosia. Päättyessä tilanne määräytyy Työsopimuslain ja yksittäisten työsopimusten ehtojen mukaan, ellei uutta TES:iä ole ehditty allekirjoittaa. Riitatilanteissa sovelletaan neuvotteluja ja mahdollisesti oikeudellisia menettelytapoja; pakottava lainsäädäntö määrää, jos TES:n ehtojen soveltaminen olisi ristiriidassa sen kanssa.